PARTIOMENETELMÄ

Partiotoiminnan tehtävänä on tukea lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä kunkin omat lähtökohdat huomioon ottaen. Partiomenetelmä on keino päästä partion kasvatustavoitteisiin. Partiomenetelmä vastaa kysymykseen: miten partiossa päästään päämäärään? Partiomenetelmä on johtajan työväline toiminnan suunnitteluun ja arviointiin.

Suomalainen partiomenetelmä pohjautuu WAGGGSin ja WOSMin partiomenetelmiin.

Partiomenetelmä on partion valitsema kasvatuskeinojen kokonaisuus. Osan näistä keinoista, kuten toiminnan luonnossa, on jo B-P aikanaan valinnut. Toiset keinot, kuten tekemällä oppiminen, on kiteytetty myöhemmin tähän muotoon.

Partiomenetelmä kokonaisuutena on partiossa kuitenkin muodostunut jo perinteeksi. Se on suunnilleen samanmuotoinen kaikissa partiojärjestöissä.

Tärkeää on, että partiomenetelmän kaikkia keinoja käytetään lasten ja nuorten toiminnassa kohtuullisella aikavälillä. Partiomenetelmä ei toimi, jos jokin sen osa-alue ei toteudu. Sen osa-alueita ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Kyseessä on kokonaisuus, ja minkä tahansa osa-alueen puuttuminen vaikuttaa kokonaisuuteen. Vertailukohtana voidaan käyttää esimerkiksi auton toimintaa: siinä on useita eri osa-alueita, esimerkiksi ohjaus, voimansiirto, jarrut, kori ja sisustus. Auto tarvitsee kaikkia niitä, vaikka jarrua ei koko ajan painettaisikaan. Auton toiminnan kannalta ei voi sanoa, mikä niistä on tärkein. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka toimii yhdessä.

Partiomenetelmä vastaa kysymykseen: miten partion päämäärään päästään? Mitä sellaista lapset ja nuoret partiossa tekevät, mikä auttaa heitä kasvamaan ja kehittymään kohti kasvatustavoitteita, jotka konkretisoivat päämäärää? Osa partiomenetelmän keinoista on myös partion vetovoimatekijöitä. Jotkut liittyvät partioon esimerkiksi siksi, että partiossa toimitaan luonnossa. Osa partiomenetelmän keinoista on myös partiossa pitäviä tekijöitä. Esimerkiksi toimiessaan vartiojärjestelmä pitää ryhmän jäsenet toiminnassa mukana.

Partiomenetelmän kaikki kasvatuskeinot löytyvät, vaikkakin osa hyvin piilotettuina, SP:n partiomenetelmän aiemmista versioista. Tätä partiomenetelmän kokonaisuutta työstettäessä on käytetty maailmanjärjestöjen partiomenetelmäkuvauksia (tärkeimpinä WAGGGSin Educational Programme ja WOSMin RAP, Scouting: an Educational System ja The Essential Characteristics of Scouting).


SITOUTUMINEN PARTION ARVOIHIN

Partiolaisen lupaus, ihanteet ja tunnus kuvaavat partion arvoja. Niiden kautta partiolainen sitoutuu partion arvoihin.

Mitä se on käytännössä?

Partion kasvatuskeinoihin kuuluu sitoutuminen partion arvoihin. Tämä tapahtuu konkreettisesti partiolupauksen annossa. Kussakin ikäkaudessa annetaan lupaus ikäkauden alussa. Lupauksen sanamuoto on kaikille yhteinen, ikäkauden nimi vain vaihtuu. Ihanteet, joihin lupauksessa sitoudutaan, lisääntyvät ikäkausien myötä. Kullekin ikäkaudelle on valittu ihanteet, joihin ikäkauden aloittava lapsi tai nuori voi sitoutua ja jotka hän ymmärtää. Ihanteiden ja lupauksen avulla lapsille ja nuorille kerrotaan partion arvoista heille sopivalla tavalla. Lupauksenannon tapahtumana tulee olla ikäkauden näköinen.

Tähän partiomenetelmän osa-alueeseen kuuluu varsinaisen lupauksenannon lisäksi se, että lupauksenantoon valmistaudutaan ja annettuun lupaukseen ja sen merkitykseen palataan myöhemmin. Käytännön toteutus riippuu ikäkaudesta.


Mikä on aikuisen rooli sen toteuttamisessa?

Aikuisen on sitouduttava partion arvoihin. Hän näyttää omalla esimerkillään, miten partion arvoihin sitoudutaan ja kuinka lupausta toteutetaan. Aikuisella on oltava valmiudet selittää lapsille ja nuorille lupauksen sisältö ymmärrettävästi ja tarjota työkaluja lupauksen ja ihanteiden pohtimiseen ennen lupausta ja sen jälkeen. Tarinat ja symbolit ovat hyvä keino käsitellä lupaukseen ja ihanteisiin sisältyviä asioita, partion arvopohjaa. Vanhempia ikäkausia voi auttaa pohtimaan heidän omien arvojensa ja partion arvopohjan yhdenmukaisuutta, ja heidän kanssaan voi miettiä, mitä muita kuin partion arvopohjan tarjoamia arvoja haluaisi elämässään toteuttaa ja miksi. Elämyksellisen lupauksenantotilaisuuden järjestäminen kullekin ikäkaudelle vaatii suunnittelua.


SYMBOLIIKKA

Partiosymboliikkaan kuuluu toimintatapoja, sisältöjä ja esineitä, joilla on yhteisesti ymmärretty merkitys. Symboliikalla liitetään lapset ja nuoret omaan ryhmäänsä, lippukuntaansa sekä maailmanlaajuiseen partioliikkeeseen.


Mitä se on käytännössä?

Symboliikka sisältää merkkejä, värejä, kuvioita, sanallisia tunnuksia ja kaikkea sitä, mikä tekee partiosta partion näköistä. Symboliikka on tärkeä osa partiota. Se luo tunteen yhteisestä suuresta kertomuksesta, maailmanlaajuisesta partioliikkeestä, jonka osaksi koemme itsemme.

Osa partiossa käyttämistämme symboleista on maailmanlaajuisia, kuten partiotervehdys, eräät partiolaulut ja tapa käyttää partioasua. Tällaiset yhteiset symbolit viestivät jokaisen partiolaisen tasavertaisuudesta. Esimerkiksi partioasu on kaikille samanlainen. Osa symboleista on kansallisia, kuten Suomessa väiski, ja osa puolestaan paikallisia, kuten vartion viiri tai lippukunnan perinteinen joulujuhlaohjelma.

Partio-ohjelma sisältää paljon symboliikkaa, kuten nimityksiä, merkkejä ja värejä. Niiden lisäksi tarvitaan kuitenkin aina paikallista symboliikkaa. Lippukunnalla, sen vartioilla ja laumoilla on omat symboliset kokonaisuutensa.

Symboliikan avulla voidaan lapselle ja nuorelle kertoa vaikeasti käsitettävistä asioista, esimerkiksi partion arvoista tai partiokasvatuksesta. Symboliikan kautta partio-ohjelmassa tuetaan lasten ja nuorten mielikuvituksen ja luovuuden kehittymistä ja luodaan partioon seikkailua.

Liput, viirit, merkit, tervehdykset ja muu symboliikka lisäävät lasten ja nuorten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja ryhmähenkeä. Lisäksi merkin saaminen kertoo lapselle tai nuorelle tavoitteen saavuttamisesta ja osoittaa sen muillekin.


Mikä on aikuisen rooli sen toteuttamisessa?

Aikuinen huolehtii, että symboliikkaa toteutetaan oikein, ja painottaa samalla symboliikan olennaisia asioita. Aikuinen tukee ryhmiä kehittämään symboliikkaa laumoille ja vartioille.

Esimerkiksi akela tutustuttaa sudenpennun partion yleiseen ja lauman omaan symboliikkaan ja auttaa sudenpentua ymmärtämään, että hän on osa isompaa kokonaisuutta. Sampo tutustuttaa seikkailijan partiosymboliikkaan tarinoiden ja leikkien avulla ja vihkii seikkailijan lippukunnan perinteisiin sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan. Tällaisia perinteitä voivat olla esimerkiksi iltanuotiot, lupauksenanto, lippumenot ja paraati. Johtajan esimerkki on tässä ikäkaudessa erityisen tärkeä. Tarpojaluotsi kannustaa vartion omiin yhteisiin juttuihin, kuten asuihin, sisäpiirijuttuihin ja tapoihin. Aikuinen myös hyväksyy normeista irtautumisen, ja hänen tulee hyväksyä nuorten haluamia, normien ulkopuolisia symboleja. Aikuisen on tärkeä ymmärtää, että ryhmien omat symbolit ja symbolien luominen yhdessä ryhmän kanssa ovat tärkeitä ryhmähengen luojia.


NOUSUJOHTEISUUS

Jokainen yksilö saa partiossa sopivan haasteellisia tehtäviä. Ikäkauteen sopiva ohjelma auttaa kasvamaan.


Mitä se on käytännössä?

Nousujohteisuus tarkoittaa jokaisen partiolaisen kohdalla sopivan haasteellisia tehtäviä. Partiossa jokainen yksilö otetaan huomioon, hänestä ollaan kiinnostuneita ja hän voi toimia omien edellytystensä sekä kiinnostustensa mukaan. Nousujohteisuuteen kuuluu myös itsenäinen kasvu tavoitteiden, tehtävien, sitoutuneisuuden ja itsenäistymisen kautta.

Nousujohteisuus on rakennettu ohjelman sisään ikäkausijaolla, ikäkausille suunnitelluilla aktiviteeteilla sekä ikäkausiohjelmien rakenteella. Nousujohteisuuteen kuuluu kuitenkin olennaisena myös ryhmä- ja henkilökohtaisen ohjelman soveltaminen kuhunkin hetkeen ja kehitysvaiheeseen sopivaksi.

Nousujohteisuus ei aina välttämättä tarkoita asian vaikeutumista vaan myös asian syvempää ymmärtämistä.


Mikä on aikuisen rooli sen toteuttamisessa?

Kaikissa ikäkausissa aikuisen tärkein tehtävä nousujohteisuuden toteutumisessa on tukea lapsia ja nuoria valitsemaan sellaisia partio-ohjelman aktiviteetteja, jotka sopivat heidän kehitysvaiheeseensa. Aikuista tarvitaan osoittamaan nousujohteisuus, jotta nuori huomaisi uuden tiedon omaksumisen tai vanhan tiedon syventämisen tarpeen. Aikuisen on hyvä muistaa, että nousujohteisuus nuorelle voi olla myös vanhan asian uusi tai vaikeampi taso, jonka omaksuminen tuntuu nuoresta hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta. Asian ymmärtäminen uudelleen tai paremmin on myös nousujohteisuutta.


VARTIOJÄRJESTELMÄ

Partiossa toimitaan vertaisryhmissä, joissa päätetään yhdessä asioista ja jaetaan vastuuta. Näissä pienryhmissä lapsi ja nuori kasvavat toimimaan ryhmän jäsenenä.


Mitä se on käytännössä?

Vartio on pienryhmä, jota johdetaan käyttäen vartiojärjestelmää. Vartionjohtaja on vertaisjohtaja tai lähijohtaja, ja vartiota johdetaan vartionjohtajan kautta. Vartio suunnittelee toimintaansa ja päättää esimerkiksi tehtävistä aktiviteeteista vartioneuvostossa. Lauman toiminta ei täysin vastaa vartion toimintaa: lauma on suurempi ryhmä ja vertaisjohtajuus puuttuu.

Ryhmään kuuluminen ja sen kokeminen ovat tärkeä osa lapsen ja nuoren kasvua. Ryhmä on lapselle ja nuorelle tärkeä samastumiskohde ja oman itsen peilauspaikka. Partiossa oma pienryhmä innostaa ja tukee. Ryhmässä jokainen tuo kokonaisuuteen jotakin, ja ryhmässä harjoitellaan sekä yhdessä päättämistä että johtamistaitoja. Ryhmässä toimimalla opetellaan muiden huomioon ottamista, tilan antamista muille ja oman tilan ottamista. Ryhmän yhteishengen luomisen taitoja kartutetaan jatkuvasti, ja samalla yhteishenki kantaa ja kannustaa.

Yhdessä päättämisen ja oman ryhmän laajemman yhteyden, kuten lippukunnan, kautta ryhmässä harjoitellaan demokratiataitoja eli vaikuttamisen ja edustamisen taitoja.

Vartionjohtaja on nuori johtaja, joka ikävaiheensa mahdollistamalla tavalla johtaa vartiotaan. Vartionjohtaja ei kuitenkaan ole koskaan yksin vastuussa vartiosta, sillä vartionjohtajaa ja kaikkia vartion jäseniä tukee aikuinen sampo tai luotsi. Vartionjohtajan tehtävät ovat hyvinkin erilaisia eri ikäkausissa. Huomattava on, että vartiojärjestelmä ei kuulu vain yhteen ikäkauteen.


Mikä on aikuisen rooli sen toteuttamisessa?

Tärkein tehtävä on huolehtia, että partio-ohjelman mukainen ikäkausijako toteutuu. Mikäli lippukunnassa on yksikin johonkin ikäkauteen kuuluva partiolainen, lippukunnassa on silloin tuo ikäkausi. Lapsen tai nuoren kehityksen kannalta on tärkeää, että vartiojärjestelmä toteutuu: tarvitaan siis ryhmä. Esimerkiksi jos lippukunnassa on vain yksi vaeltaja, vaeltajien vartio voidaan muodostaa yhdessä naapurilippukunnan kanssa.

Toiseksi tärkein tehtävä on huolehtia, että partio-ohjelman suositukset ikäkausien ryhmien koosta ja eri sukupuolten toimimisesta erillään tarpoja- ja samoajavartiossa toteutuvat mikäli mahdollista. Sudenpentulaumaan kuuluu 8–12 sudenpentua. Seikkailijajoukkueeseen kuuluu 10–15 seikkailijaa, ja se jakaantuu joka kokouksessa osaksi aikaa 2–3 vartioon. Tarpojavartiossa voi olla 4–8 tyttöä tai 8–12 poikaa. Samoajavartiossa voi olla 4–12 samoajaa. Vaeltajavartiossa on 3–5 vaeltajaa.

Kolmas asia on tukea vartionjohtajia. Sampo on läsnä seikkailijajoukkueen kokouksissa, kertoo milloin jakaudutaan vartioiksi ja antaa vartionjohtajille tehtävät, joita he vartionsa kanssa tekevät. Vartionjohtajuus on kiertävä tehtävä: kukin toimii vartionjohtajana 2–6 kuukautta vuorollaan. Tarpojavartion vartionjohtaja on samoaja, samoajavartion vartionjohtaja on myös samoaja, vaeltajavartion vartionjohtaja on vaeltaja.

Suurin muutos entiseen ohjelmaan verrattuna on seikkailijajoukkueen toiminta: koko joukkue kokoontuu kerralla ja toimii kokouksen aikana osan aikaa yhdessä, mutta osan aikaa seikkailijajoukkue toimii vartioittain. Sammon tehtäviin kuuluu ohjeistaa vartionjohtajat niin, että he ohjaavat vartion toimintaa silloin, kun joukkue on jakaantunut vartioiksi. Sampo on silloinkin läsnä ja voi tukea vartionjohtajia. Hän auttaa eteenpäin pattitilanteista ja neuvoo, jos vartio ei pääse alkuun vartionjohtajan avulla. Vartiojärjestelmää käytetään joka kokouksessa. Sampo jättää tilaa lasten yhteiselle päätöksenteolle.


TEKEMÄLLÄ OPPIMINEN

Tekemällä oppiminen on lapsen ja nuoren luonnollinen tapa oppia. Partiossa opitaan kokemisen ja tekemisen kautta.


Mitä se on käytännössä?

Tekemällä oppiminen on lapselle ja nuorelle luonnollinen tapa oppia asioita. Partiolainen kehittyy tekemällä oppimisen kautta. Partiolainen pääsee itse kokemaan asioita ja pohtimaan tekojensa seurauksia sen sijaan, että seisoisi vain vieressä katsomassa, kun joku toinen tekee. Itse tekemällä oppii monipuolisesti, ja samalla oppiminen on myös hauskaa.

Periaatteessa kaikki tekeminen partiossa on oppimista, esimerkiksi yhteistyötaitoja opetellaan toimimalla yhdessä ja johtamista opetellaan johtamistehtävien avulla. Tekemällä oppimiseen kuuluu myös virheistä oppiminen. Aikuisen tehtävänä onkin huolehtia, ettei tällaista virheiden kautta oppimista tapahdu liian usein, sillä se saattaa lannistaa nuorta tekijää. Tärkeää on myös, että erehdykset käännetään myönteisiksi kokemuksiksi.

Partio-ohjelman aktiviteetit kannustavat tekemällä oppimiseen. Kaikkiin aktiviteetteihin kuuluu oleellisesti aktiviteetista päättäminen, etukäteissuunnittelu ja jälkiarviointi. Arviointiin kuuluu paitsi sen pohtiminen, miten homma toimi, myös sen pohtiminen, mitä siitä opittiin. Pohtimalla kokemuksiaan partiolainen saavuttaa syvemmän ymmärryksen oppimastaan. Tekemällä oppimista sovelletaan ikäkauden mukaan, ja kukin tekee ikäkauteensa sopivia ja riittävän haastavia aktiviteetteja. Aktiviteeteista riippuen tarvitaan myös aikuisen tukea, toimintamalleja ja työkaluja.


Mikä on aikuisen rooli sen toteuttamisessa?

Yhdessä tekeminen ei tarkoita sitä, että aikuinen tekee asiat nuoren puolesta. Aikuisen tehtävä on valvoa vierestä, ettei peruuttamattomia havereita pääse syntymään, eli ohjata huomaamattomasti vierestä oikeaan suuntaan.

Esimerkiksi sampo tukee seikkailijoita itse tekemisessä, jolloin mitään ei tehdä seikkailijoiden puolesta, vaan kannustetaan yrittämään ja autetaan vain tiukimmissa paikoissa. Sammon tärkein tehtävä on miettiä kokousten ja retkien rungot valmiiksi. Erityisesti hänen on paloiteltava opittavat asiat ja käytännön tehtävät niin pieniin ja selkeisiin osasiin, että vartionjohtaja kykenee ohjaamaan vartiotaan ja vartio pystyy toimimaan mahdollisimman itsenäisesti. Aikuinen sampo on läsnä ja valmiina auttamaan. Sampo huolehtii toiminnan turvallisuudesta kaikkina hetkinä.


AIKUINEN TUKI

Partiossa lapset, nuoret ja aikuiset toimivat yhdessä. Aikuinen on tukemassa lapsen ja nuoren kasvua, osallistumista ja vaikuttamismahdollisuuksia.


Mitä se on käytännössä?

Aikuinen partiossa tarkoittaa 22 vuotta täyttänyttä.

Aikuinen toimii partiossa lapsen tai nuoren oheiskasvattajana. Tätä tehtävää hän voi toteuttaa monella tavalla, kuten opettamalla tiettyjä taitoja, olemalla sopivalla tavalla läsnä, näyttämällä esimerkkiä, olemalla samaistumiskohde sekä luomalla puitteita, joissa nuori voi toimia.

Kasvattajana oleminen ei aina edellytä määrällisesti ja ajallisesti paljoa. Oleellista on ymmärtää partion tavoite, jossa kasvatetaan yksilöitä. Ikäkausiajattelussa kasvava lapsi ja nuori nähdään ensisijaisesti tietyn ikäisenä, tietyssä kehitysvaiheessa olevana, ei esimerkiksi tietyn pestin haltijana.

Kohtaaminen ja läsnä oleminen on oleellinen osa kasvattamista. Partiossa aikuisella on erilainen tehtävä kuin kotona vanhemmalla tai koulussa opettajalla. Aikuisen tulee opetella olemaan läsnä ja saatavilla viemättä nuorelta kuitenkaan mahdollisuutta opetella johtajana toimimista tai itsenäisesti toimimista. Aikuisen tuen avulla jokaisella tulee olla mahdollisuus haasteisiin sekä jännittävään, mutta hallittuun riskinottoon.

Tämä on tapahduttava kuitenkin niin, että riittävä turvallisuudentunne säilyy ja aikuinen sitoutuu viemään tilanteet loppuun asti. Aikuisen tukirooliin kuuluu kokonaisuuksien sekä asioiden keskinäisten suhteiden näkeminen. Näitä asioita ei tule odottaa nuorelta.

Partiojohtajuus ei ole sama kuin aikuisuus. Partiojohtajavaltakirjan voi saada vähintään 18-vuotias, partiojohtajan peruskoulutuksen suorittanut. Vaeltajaikäinen voi siis saada partiojohtajan valtakirjan, jolloin hän voi toimia pestissä, jossa tarvitaan partiojohtajatasoista osaamista. Toisaalta aikuisikäinen ei välttämättä ole partiojohtaja. Partiojohtajuus ei siis sinällään ole mikään pesti, mutta se antaa valmiudet ottaa vastaan tietynlaisia pestejä.

Aikuisille ei ole omaa partio-ohjelmaa, mutta partiossa toimivien aikuisten tulee sisäistää partion arvomaailma osaksi toimintaansa. Aikuinen ei saa toimia partiossa lasten ja nuorten kustannuksella, vaan hän toimii kohderyhmää varten. Myös aikuisilla saa olla hauskaa partiossa. Aikuisille suunnatussa partiokoulutuksessa toteutetaan joskus partiomenetelmää, jotta aikuinen osaisi itse käyttää sitä lasten ja nuorten kanssa toimiessaan. Partiomenetelmä ei vastaa aikuisen kehityksellisiin tarpeisiin. Aikuisen tehtävä partiossa on olla sopivasti läsnä. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus aikuiseen, jolle voi kertoa asioitaan ja joka välittää hänestä ja hänen tekemisistään. Nuorella tulee olla tiedossa, että aikuisen apua on saatavilla. Aikuinen ei kuitenkaan tyrkytä apuaan, eli vapaus toimia säilyy. Partiotoimintaa ei harrasteta aikuisten takia. Aikuisten tarpeet ja kiinnostuksen kohteet ovat toissijaisia lasten ja nuorten tarpeisiin ja kiinnostuksiin nähden. Aikuisten rooli partiossa on tukea lasten ja nuorten kasvua. Parhaassa tapauksessa aikuinen kokee tehtävän mielekkääksi, oppii sen kautta uusia asioita ja haluaa kehittyä sekä kasvattajana että johtajana tukeakseen paremmin lasten ja nuorten kehitystä.

Varsinkin nuoremmissa ikäkausissa aikuista tarvitaan jokaisessa kokoontumisessa varmistamaan turvallisuus ja partiomenetelmän toteutuminen. Vanhemmissa ikäkausissa aikuinen toimii enemmän isosiskon, isoveljen tai vanhemman ystävän tavoin.


Partio-ohjelma määrittelee aikuisen roolit näin:

Sudenpennut: Laumaa johtaa akela (tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen) tukenaan toinen akela tai tehtävää opetteleva aikuinen, vaeltaja tai samoaja.

Seikkailijat: Seikkailijajoukkuetta johtaa sampo (tehtävään koulutettu aikuinen tai vaeltajaikäinen) tukenaan toinen sampo tai tehtävää opetteleva aikuinen tai vaeltaja.

Tarpojat: Vartiolla on tehtävään koulutettu aikuinen johtaja, luotsi, joka on vastuussa vartion toiminnasta, vaikkei hän osallistukaan säännöllisesti viikkotoimintaan.

Samoajat: Vartiolla on tehtävään koulutettu aikuinen johtaja, luotsi, joka on vastuussa vartion toiminnasta, vaikkei hän osallistukaan säännöllisesti viikkotoimintaan.

Vaeltajat: Vartiolla on tehtävään koulutettu aikuinen johtaja, luotsi. Aikuinen on vastuussa ryhmän toiminnasta, vaikkei hän osallistukaan säännöllisesti viikkotoimintaan.


Mikä on aikuisen rooli sen toteuttamisessa?

Aikuisen rooli on nähdä, mikä on olennaista ja milloin on oikea aika toimia. Aikuinen toimii eri lailla eri ikäkausissa.


Sudenpennut: Aikuinen voi toimia akelana tai akelan tukena.

Seikkailijat: Aikuinen voi toimia sampona, sammon apulaisena tai vastaavana sampona. Aikuinen suunnittelee joukkueen toiminnan ja ohjaa vartionjohtajia.

Tarpojat: Aikuinen eli luotsi on tuki ja tuomari, tiennäyttäjä ja johtaja. Silloin tällöin hän on mukana viikkotoiminnassa, etenkin tarpeen vaatiessa, mutta aina valmiina kuuntelemaan ja neuvomaan. Aikuinen järjestää koko ikäkauden tapaamiset, esimerkiksi retkiä ja leirejä.

Samoajat: Aikuinen eli luotsi on sopivasti läsnä. Hän on mahdollistaja, luotettava, tuttu, sitoutunut ja aloitteellinen. Hän ei ole mukana viikkotoiminnassa.

Vaeltajat: Aikuinen eli luotsi on aktiivinen, mutta antaa tilaa. Hän on ystävä ja ohjaaja vaativissa projekteissa ja tilanteissa sekä kunkin vaeltajan henkilökohtaisen kehittämissuunnitelman eli vaelluskartan ohjaaja. Hän ei ole mukana viikkotoiminnassa.


PÄIVÄN HYVÄ TYÖ

Partiossa lapsi ja nuori kasvavat ottamaan vastuuta itsestään ja muista. Toisten hyvinvointiin tähtäävä toiminta palvelee yhteisöllisyyttä ja yhteisöjä.


Mitä se on käytännössä?

Partion päämääränä on kasvattaa aktiivisia kansalaisia, jotka haluavat toimia epäitsekkäästi paremman huomisen puolesta. Tällaiseen aktiiviseen maailmankansalaisuuteen kasvaminen alkaa pienistä teoista. Päivän hyvä työ on yksi tapa viestiä, puhua ja muistaa tällaiset pienet teot. Partiossa päivän hyvä työ ohjaa partiolaista hyvään tapaan auttaa muita.

Päivän hyvän työn tekeminen myös osoittaa konkreettisesti lapselle ja nuorelle, että he pystyvät vaikuttamaan toimintaympäristöönsä ja muuttamaan sitä parempaan suuntaan. Päivän hyvä työ johtaa vanhemmissa ikäkausissa myös laajahkoihin, merkityksellisiin palveluprojekteihin.

Osa partio-ohjelman aktiviteeteista on päivän hyviä töitä: epäitsekästä toimintaa, palvelua yhteiskunnassa ja lähipiirissä.


Mikä on aikuisen rooli sen toteuttamisessa?

Aikuisen oma esimerkki ohjaa muitakin hyvien töiden tekemiseen. Aikuinen auttaa nuoria ja lapsia havaitsemaan, missä hyviä töitä tarvitaan ja kuinka helppo niitä on tehdä. Epäitsekkäällä toiminnallaan aikuinen on esimerkkinä lapsille ja nuorille. Aikuisen tehtäviin kuuluu varmistaa, että partio-ohjelman aktiviteetteja valittaessa myös palvelutehtäviä tulee mukaan.

Esimerkiksi sudenpennuissa aikuinen rohkaisee ja luo tilanteita, joissa sudenpennut pääsevät tekemään hyviä tekoja, ja ohjaa lasta oma-aloitteisuuteen. Aikuinen auttaa lasta näkemään tekojensa seuraukset. Sampo kannustaa lasta toimimaan epäitsekkäistä syistä. Palautteen antaminen hyvin tehdystä työstä on äärimmäisen tärkeää. Seikkailijaohjelmassa on päivän hyvää työtä käsitteleviä aktiviteetteja, lisäksi pienet vastuutehtävät vartionjohtajana ovat oleellinen osa epäitsekkään toiminnan omaksumista. Aikuisen on hyvä huomata tarpojien, samoajien ja vaeltajien hyvät teot. Nuorille on tärkeää, että heidän epäitsekkyytensä huomataan. Aikuisen tulee miettiä, miten antaa nuorille palautetta hyvistä teoista niin ettei nolaa nuorta.


TOIMINTA LUONNOSSA

Partiossa lapsi ja nuori toimivat luonnossa. Luonto on elämyksellinen toiminta- ja oppimisympäristö.


Mitä se on käytännössä?

Luonto on partiossa toimintaympäristö, jossa oppii monia asioita. Partiolainen toimii luonnossa luonnon ehdoilla. Halu toimia luonnossa sekä suojella ja varjella luontoa ja sen moninaisuutta syntyvät myönteisten luontokokemusten ja tiedostamisen kautta. Partiolainen myös ymmärtää luonnon monimuotoisuutta ja arvostaa sekä kunnioittaa sitä. Tämän lisäksi luonto on lapsille ja nuorille ympäristö, jossa syy–seuraus-suhteet näkyvät selvästi: jos jättää paidan teltan ulkopuolelle yöksi, se kastuu.

Luonnossa toimiminen ja luonnossa selviytymisen taitojen kartuttaminen kasvattavat lasten ja nuorten itsetuntemusta ja itseluottamusta. Luonto tarjoaa myös moninaisia mahdollisuuksia hiljentymiseen ja maailmankaikkeuden suuruuden kokemiseen.


Mikä on aikuisen rooli sen toteuttamisessa?

Luonnossa toimiminen vie pois neljän seinän sisältä, ja aikuinen kokee luonnon samalla tavalla kuin lapset ja nuoretkin. Luonto on se toimintaympäristö, jossa partiotaitoja todellisuudessa tarvitaan. Aikuinen ohjaa nuoria aktiivisesti ulos luontoon. Partio-ohjelmassa on mukana riittävästi aktiviteetteja, jotka toteutetaan luonnossa, ja suosituksia siitä, kuinka usein retkeillään tai osallistutaan partiotaitokisoihin. Aikuisen tehtävä on huolehtia että tämä toteutuu.

Akela mahdollistaa sudenpennuille monipuolisen toiminnan luonnossa. Aikuinen pitää huolta siitä, että toimitaan myös ulkona: retkellä, kisoissa, kaupungilla ja leireillä. Sampo huolehtii siitä, että seikkailijat retkeilevät ohjelman mukaisesti. Sampo huolehtii seikkailijoiden turvallisuudesta retkillä, leireillä ja purjehduksilla. Hän innostaa seikkailijaa osallistumaan retkille ja herättää joukkueensa jäsenissä kiinnostusta luontoa, erä- ja merenkulkutaitoja sekä ulkoilmaelämää kohtaan. Sampo näyttää esimerkkiä luonnossa liikkumisen, pukeutumisen ja ekologisen käyttäytymisen ja valintojen suhteen. Tarpojaluotsi varmistaa, että luonto toimintaympäristönä tulee tutuksi tarpojille ja luontoelämykset tarjoavat heille sopivia haasteita. Samoajilla ja vaeltajilla aikuinen voi olla muun muassa vaativilla vaelluksilla auttamassa asiantuntijana tai purjehduksilla veneen kipparina.