Läheltä piti - tarinoita lokikirjan ulkopuolelta

 

 

Tarinoita Kuhan lokikirjan ulkopuolelta

Kuhassa, niin kuin muissakin suurissa aluksissa, pidetään lokikirjaa laivan ollessa ajossa ja siihen liittyvistä tapahtumista. Ihan kaikkea ei voi kuitenkaan merkitä lokikirjaan tai sitten tapahtumat kuitataan muutamalla sanalla. Tilanteisiin liittyy aika monentyyppistä, joskus värikästä ja joskus äänekästä toimintaa ja tehdyistä asioista voisi ainakin periaatteessa ottaa opiksi tulevaisuutta ajatellen. Mutta, ennen kaikkea, näitä on hauska muistella!

10 pientä sudaripoikaa

Jännitystä riittää sekä pojilla että vetäjillä ja ennen kaikkea kipparilla, kun alus on täynnä pieniä käsiä, jalkoja ja kimeitä ääniä.

Kurinpito ei ole Vetehisten risteilyillä ollut koskaan ongelma, nuori miehistö on varsin motivoitunutta ja päällystölle kuuliaista. Risteilyä valmistava nopea käskynjako peräkannella sujuu yleensä hyvin, mitä nyt ylimääräinen energia tuntuu pursuavan yli. Ongelma on usein vain siinä, ettei päällystö ehdi kieltää asioita niin nopeasti kun ne on jo tehty tai kokeiltu. Esimerkiksi juuri ohjaamaan päässyt sudaripoika ehti kymmenen ensimmäisen sekunnin aikana saada kaikki kulku-, ankkuri-, kansi- ja sisävalot päälle, kokeilla äänimerkkiä, saada gps-plotteri harhautumaan lähelle päiväntasaajaa ja vaihdettua kaiun yksiköksi jalat, mutta ennen kaikkea harhautettua aluksen pois alkuperäisestä kurssistaan kapealla väylällä (kun ei ehtinyt keskittymään itse ohjaamiseen). Vieressä puolen metrin päässä seissyt kippari luokitteli nopeasti tilanteen, otti nopeasti ruorin haltuun ja antoi innokkaalle ex-ruorimiehelle ohjeen olla tekemättä mitään seuraavaan minuuttiin.

Sudenpennut muodostavat lauman, mikä on hienosti sen toimintaa kuvaava nimike. Lauma toimii yleensä yhtenäisesti keskittyen kokonaisuudessaan yhteen asiaan, mikä ei aina välttämättä liity veneilyyn. Joskus liittyy ja silloin saattaa tapahtua esim. seuraavaa. Voimakkaassa sivutuulessa Lutakon sataman laituriin aisapaikalle ajaessa porukka jännitti etukäteen osutaanko omaan ”karsinaan”, mihin kippari vakuutti pystyvänsä, jos pojat pysyvät vain rauhallisina ja paikoillaan. Kapean näköisen raon lähestyessä joku laumasta keksi, että laiva osuu toisen puolen aisaan ja välittömästi koko jengi oli sillä puolella alusta. Kallellaan oleva alus mahtui kyllä paikoilleen, mutta aisan ohjuri jyrsi laivan kylkeen kuin muistutukseksi syvän uran, alleviivauksen. Tämän jälkeen kyseisen kipparin päällikkyydessä sudarimiehistö pysyy laituriin ajettaessa kansimiehiä lukuun ottamatta sisätiloissa. Laivan kylki ja kolhiintunut kaiteen nurkka kunnostettiin seuraavan keväänä.

Laivan nostot ja laskut

Ikimuistoinen Kuhan nosto tapahtui 2008 marraskuussa. Traktorikuski oli hälytetty Keljonlahden traileriluiskalle klo 10:ksi. Niin kuin yleensä nostoissa, nytkin oli kirpakka pakkanen ja Lutakosta lähtiessä jäähdytyksen kanssa oli pientä säätöä. Näin ollen olimme Keljonlahdella vasta yhdeltätoista. Laiva nostettiin ylös trailerilla ja lähdettiin kuljettamaan Ristonmaalle telakoitavaksi. Kaikki sujui hyvin ja rutiinilla kunnes viimeisessä Ristonmaantien hidastustöyssyssä trailerin akseli katkesi ja Kuha 10+ tonnia rojahti kadulle. Kello oli sopivasti kaksitoista, läheiset Keljon marketit avautuivat ja liikennevirta Ristonmaantiellä kasvoi huimaksi. Nostoväki ei siis ehtinyt panikoida vaan aloitti vaihtoehtoisten väylien etsimisen ja liikenteenohjauksen täysin Kuhana tukkimalle olevalle Ristonmaantielle. Parin tunnin kuluttua tuli nosturiauto paikalle, mutta se ei saanut painavaa alusta nostettua omalle lavetilleen, vaan alus keikkui kuin sinivalkoinen telkkä metrin korkeudessa Ristonmaantien yläpuolella seuraavat kolme tuntia. Sitten saatiin pitkä kolmenkymmenen metrin jatkolavettirekka paikoille, pudotettiin laiva sille, sidottiin kiinni ja vietiin suosiolla Ristonmaan tutun pihan sijasta Noukanniemen palvelusatamaan telakalle. Jo alussa paikalle hälytetty rutinoitunut vanha kaarti ei paljoa nikotellut vaan kaikki toimi kiitettävän ripeästi ja nostoväki pääsi kotiin jo iltakahdeksaksi. Kaiken huippu oli, että aluksi taloudelliselta konkurssilta haiskahtanut tilanne maksoi jälkilaskuineen vähemmän kuin vakuutuksen omavastuu, joten vakuutusyhtiö ja seurakuntakin pääsivät asiassa helpolla.

Ankkurit ovat kulutustavaraa

On liioittelua sanoa että Kuhan ankkureita on Päijänne täynnä, mutta useampi on kyllä pohjaan jäänyt vaikka muutama on saatu ylöskin. Aika lailla tyypillinen tapaus sattui 2004 Tehinselän purjehduksella lokakuussa kun yritettiin rantautua kovassa sivumyötäisessä Päijätsaloon kiviseen rantaan. Ankkuri pudotettiin ja kerältä alkoi nopeasti juosta uppoavaa ankkuriköyttä. Kolmenkymmenen metrin köysi alkoi lähennellä loppuaan, joten sitä jatkettiin kiireesti ensimmäisellä perälaatikosta löytyneellä pitkähköllä köydellä. Tämän juostua puolet huomattiin, että yhdestä köydenmutkasta tulikin lenkki ja umpisolmu. Sen verran vauhtia oli Kuhalla 10+ tonnia että ankkuriköysi napsahti ankkurin äkkiä tarttuessa poikki kuin spagetti. Tämän jälkeen ainakin hankalilla keleillä ennen ankkurointia köysivyyhdet käydään aika tarkkaan läpi ja mahdolliset jatkokset jalussolmulla tehdään jo mielellään etukäteen. Myös Kuhaan hankittu ankaroliina on näppärä varuste tällaisissa tapauksissa.

Tiukasti savikossa

Pohjakosketuksia ei voi aina välttää jos rantaan pitää päästä. Ja monta kertaa on savikkopohjassa oltukin kiinni. Ja joka kerta tähän asti päästy omin avuin irti, joskus saman tien ja toisella kertaa tunnin kuluttua. Varsinkin lippukunnan kesäleirit Majaniemessä muistuvat mieleen kun Kuha oli lähes päivittäin kiinni pohjassa kaislikon keskellä tilapäisen laiturin ulottumattomissa.

Vaikka sitä ei erikseen harjoitellakaan, ovat irrottautumisen toimintaohjeet aika lailla vakiintuneet. Veteen hyppäämiset, keksillä työntämiset, Sintillä hinaamiset yms. kannattaa unohtaa vaan sen sijaan luottaa pääkoneen raakaan voimaan. Kone jauhaa aikanaan laivan irti pohjasta, mutta sitä voi vielä tehostaa painonsiirrolla, ei kuitenkaan keulaan niin kuin äkkiä saattaisi ajatella vaan perään potkurin päälle.

Laituriin ajoja?

Vuosien varrella on selvinnyt, että Kuha kestää laiturikosketuksia paremmin kuin laiturit Kuhan kosketuksia. Keväisissä kunnostustalkoissa laivan kyljissä ja keularaudassa nähdään selvästi edellisen kesän hipaisut, mutta ne ovat peittyneet yleensä pintamaalilla, pahemmassa tapauksessa epoksilla ja pintamaalilla näkymättömiin tai pahimmissa tapauksissa jääneet lommoina tulevien sukupolvien päiviteltäviksi. Yleensä vastapuoleen eli laitureihin on jätetty käyntimerkkeinä siniset jäljet, joskus vähän puunsäleitä ja muita normaaleja kulumisjälkiä. Periaatteessahan lepuuttajia käytetään aina, mutta joskus kiire tai laiskuus yllättää kipparit ja nojaamiset, springikäännökset yms. laiturimanööverit tehdään ilman lepuuttajia.

Mitä vielä? Tarinoita riittää...

  • Ahtaat satama-altaat
  • Potkuriakselin ominaisuuksia
  • Starttaako?
  • Pitkien ankkuriköysien ihanuus
  • Kuinka kiinnityn yhtä aikaa kahteen poijuun?